Aamulla lähdimme Hollihaan kouluun Mimmien konserttiin. Teemana oli ystävyys. Paljon tuli lauluja eläimistä. Yleisö pääsi laulamaan, leikkimään ja tanssimaankin esityksen mukana.
Matkalla Hollihakaan näimme tiellä kuolleen oravan. Se oli joutunut liikenneonnettomuuteen. Orava oli ilmeisesti juossut varomatta auton eteen. Surullista. Se oli hyvä muistutus siitä, että tielle ei voi juosta koskaan. Pitää olla varovainen ja katsoa, tuleeko autoja ja onko turvallista ylittää tie. Paluumatkalla oravaa ei enää näkynyt. Joko sen oli joku fiksu ihminen siirtänyt pois tai sitten joku oravia syövä eläin oli napannut sen.
Menomatkalla oli tarkoitus syöttää sorsia Suntin varrella Hollihaan takana paikassa, jossa on yleensä aina paljon sorsia. No, menomatkalla niitä ei ollut. Jätimme ison kasan sämpylänmurusia ruokintapaikalle. Tullessa konsertista sorsat olivat saapuneet ja sämpylöistä ei ollut enää tietoakaan. Sorsat saivat hyvän aamupalan!
Koulussa oli ruokana maksalaatikkoa, perunoita, salaattia, tomaattia ja suolakurkkuja. Osa lapsista söi hyvin niukalti, joten välipala varmaankin maistuu. Kehoitamme aina maistamaan ruokaa. Jos ruoka ei tahdo maistua, on hyvä syödä vaikka leipä/näkkäri maidon kanssa, että jaksaisi sitten loppukoulupäivän.
Opiskelimme matematiikkaa.
Tunnin lopussa ope esitteli luokkaan ostamaansa jätkänsakkia/ ristinolla-peliä. Jokainen pääsi ottamaan pikapelin jonkun kanssa toisten katsellessa. Idea tuli selväksi. Peliä voi pelata, kun tunnin tavoite on tullut tehdyksi tai jos jossain välissä on pieni aika omalle vapaavalintaiselle touhulle.
Viimeisellä tunnilla kirjoitimme viestin salaiselle ystävälle sydänpaperiin. Veimme ne suurelle ystävätaululle ison koulun puolelle. Huomenna jokainen saa mennä etsimään itselle tarkoitetun viestin taulusta. Arvoimme salaisen ystävän. Paperiin ei kirjoitettu, keneltä se on, vaan kirjoitettiin: T: salainen ystäväsi. Taululla on viestejä pitkästi yli 100... Mistähän itselle tarkoitettu viesti löytyy? Jännittävää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti