Aamulla satoi vettä. se ei juurikaan meitä haitannut. Onneksi sade loppui! Ensimmäisellä tunnilla luimme aapisen viiveisen tarinan, joka käsitteli pihakirppis-teemaa.
Toisella tunnilla opiskelimme englantia. Uutena aiheena oli perheenjäsenet. Teimme myös pienen tehtävän aiheesta.
Ruokailussa söimme spagettia ja jauhelihakastiketta.
Ruokailun jälkeen jatkoimme hetken enkkua ja sitten lähdimme katsomaan Halkokarin rannasta sammakonkututilannetta. Kutua ei enää ollut, joten pienet nuijapäät uiskentelevat nyt sitten lammessa.
Bongasimme myös tämän kasvin eilisen retken tapaan? Se on siis ketunleipä eli käenkaali. Se on helppo tunnistaa kolmesta sydämenmallisesta lehdestä. Lehtiä voi syödä ja taisipa joku maistaakin lehdestä pienen palan. On kuitenkin tärkeää, ettei koskaan poimi mitään syötäviä juttuja polkujen varsilta, sillä niihin koirat ovat saattaneet pissiä suurellakin todennäköisyydellä. Hyötykäyttöön tulevat kasvit tuleekin poimia sellaisesta paikasta, että voi ola suhteellisen varma, ettei niissä ole
koiran jätöksiä.
Mitäs täältä löytyikään?
Ope kertoi Halkokarin rannan historiasta. Tuoksutimme myös tervan palasta. Muistatko, miksi Halkokarin rannassa on tervaa?
(Oikea vastaus: Siellä on lastattu tervatynnyteitä veneisiin, koska terva oli merkittävä vientituote. Joskus kävi niin harmillisesti, että tervatynnyri pääsi vuotamaan tai rikkoutumaan ja siksi tervaa valui maahan. )
Tässä myrkyllinen REN-TUK-KA. Kuuluu leinikkikasveihin ja itse asiassa muistuttaakin niittyleinikkiä.
Huomasimme myös Medirexin taukokumppakortin. Teimme sen mukaan harjoituksen. Hyvää pohjetreeniä!